Ensimmäiset viikkoni Japanissa ovat ohi. Tällä hetkellä vaikutelmani tästä maasta ovat positiivisen sekavia. Kenties tänne asettuminen on ollut helpompaa kuin kuvittelin. Jokapäivä olen kuitenkin kokenut yllätyksiä ja uusia ahaa- elämyksiä.
Ensimmäisten viikkojeni aikana olen ehtinyt nähdä Tokiota enemmän kuin uskoin. Olen oppinut käyttämään junaverkostoa, joka loppujen lopuksi on hyvin yksinkertainen. Olen vieraillut useammassa temppelissä, museossa, onsenissa, läheisellä vuoristoseudulla ja tietenkin yliopistolla.
Uudessa ympäristössä on tärkeää tuntea olonsa kotoisaksi ja luottaa siihen, että asiat menevät eteenpäin omalla painollaan, vaikka tulevaisuus ja tulevat päivät näyttäisivät sumuisilta. Myös vaikka omat rutiinit joutuisivatkin koetukselle. Siksi päällimmäisin asia, mistä haluaisin nyt kirjoittaa on kotiutumisen merkitys ja se, miten osasin luoda itselleni turvan ja tuttuuden tunteen yksin täysin vieraassa ympäristössä.
Ensimmäinen iltani Japanissa oli vaikea. Vaikka olin pitkään halunnut matkustaa Japaniin, tekivät pitkä lento, jetlag sekä jonkinasteinen kulttuurishokki minuun vaikutuksensa. Tunsin olevani hyvin yksin. Lisäksi ikävöin perhettäni ja läheisiäni. Kaikki ympärilläni oleva oli vietasta, eivätkä ihmiset puhuneet tai ymmärtäneet englantia. Kuitenkin eräät tietyt asiat saivat minut tuntemaan oloni pikkuhiljaa kotoisaksi, turvalliseksi ja luottavaiseksi.
Ensimmäinen näistä asioista oli mielikuvitus. Vaikka ajatus saattaa tuntua hölmöltä, niin minua auttoi paljon, kun kuvittelin oman voimaeläimeni, eli ilveksen, kulkemaan rinnalleni. Kuvittelin ilveksen hyppäämään sängylle viereeni, kun menin nukkumaan ja kävin sen kanssa ensimmäiset päivät jopa lyhyitä keskusteluja pääni sisällä. Tällä tavoin en tuntenut olevani täysin yksin. Mielikuvitus tarjoaa mielestäni mahdollisuuden etäisyyden ottamiseen hankaliinkin asioihin ja tuo vaikeisiin tilanteisiin hieman huumoria. Mielikuvitus voi myös lisätä itsetuntemusta ja kykyä havaita omia tuntemuksia ja olotiloja.
Toinen asia, joka toi minulle lohtua ensimmäisen iltani aikana oli oman “pesän” löytäminen. Vietin ensimmäiset kolme yötä Shibamatan alueella eräässä erittäin mukavassa hostellissa. Huoneeni oli pieni, perinteinen japanilaistyylinen ja yksinkertainen. Huoneessa oli liukuovet, tatamilla päällystetty matala (ja melkoisen kova) sänky sekä lattiaan asti ulottuva ikkuna.
Kun pääsin omaan rauhalliseen ja yksityiseen tilaani, jonne saatoin laskea matkatavarani, pystyin vihdoinkin hengähtämään. Oma tila merkitsee äärimmäisen paljon. Hostellissa tai yhteisasunnossa on mukavaa, kun talon jakaa useamman ihmisen kanssa. Kuitenkin samalla on tärkeää säilyttää oma yksityisyys. Yhteisasunnossa voi jäädä omaan huoneeseen, jos tuntuu, että haluaa enemmän omaa aikaa ja jos haluaa keskustelukumppanin, voi suunnata yhteisiin tiloihin.
Huomasin nopeasti, että Japanissa ei tarvitse olla pitkään yksin, sillä varsinkin ulkomaalaisena saa nopeasti uteliasta juttuseuraa. Sosiaaliset suhteet ovat hyvin tärkeitä, jotta mielen ympäristö voisi kukoistaa. Ei ole väliä, vaikka yhteinen kieli olisi hankala saavuttaa. Olen huomannut täälllä oloni aikaan, miten tunninkin mittainen sosiaalinen yhdessäolo on muuttanut suhtautumistani haastaviin asioihin ja tilanteisiin. Myös puhelut perheelleni ovat tuoneet minulle iloa ja tuttuuden tunnetta, varsinkin ensimmäisinä päivinä, kun en ollut ehtinyt vielä tutustumaan paikallisiin.
Oma "pesäni" ei kuitenkaan luonut minulle kodin tunnetta pelkästään sen tuoman yksityisyyden vuoksi. Se mahdollisti samalla aistiärsyketulvan suodattamisen ja antoi minulle tarvitsemani levon. Vilkkaan ympäristön jälkeen huomasin hostellissa omassa huoneessani, kuinka aloin aistimaan asioita tarkemmin. Tunnistin tatamin tuoksun, tunsin huoneen hieman kostean ilman ympärilläni ja tunnustelin maata jalkojeni alla.
Mielestäni hienoa Japanissa on nimenomaan se, että täällä pääsee usein tunnustelemaan ympäristöä jaloilla. Koska japanissa kunnioitetaan puhtautta, ei kenkiä tule pitää sisätiloissa. Sisätiloissa kuljetaan usein tohveleiden kanssa. Sujauttaessani hostellista saamani tohvelit jalkaani ja tassutellessani pesemään hampaita yhteiseen kylpyhuoneeseen, tunsin oloni mukavan kotoisaksi. Kenkien ottaminen pois jalasta maadottaa ja tuo ihmisen läheisempään kontaktiin ympäristön kanssa.
Mennessäni nukkumaan ensimmäisenä iltanani, kuuntelin tarkkaavaisena sirkkojen ja hyönteisten siritystä. Tämä toi minulle huojentuneen ja rauhallisen unen. Hyvien yöunien jälkeen uusi ympäristöni näyttäytyi minulle uusin silmin. En voi tarpeeksi korostaa unen merkitystä mielen ympäristön kannalta.
Jos sinusta joskus tuntuu surkealta tai itkuiselta, kannattaa miettiä yksinkertaisesti, että oletko mahtanut saada tarpeeksi unta? Nuku niin pitkään, kuin sinua nukuttaa ja aloita aamusi hitaasti. Seuraa valojen ja varjojen muutosta, kun aurinko nousee yhä korkeammalle. Älä mieti tulevan päivän suunnitelmiasi, vaan keskity siihen hetkeen ja paikkaan, missä sillä hetkellä olet. Herää hitaasti ja rauhallisesti uuteen päivään. Näin minä tein ensimmäisenä aamunani Japanissa, kun minusta tuntui vielä sekavalta, enkä pystynyt kunnolla selvittämään omia tuntemuksiani itselleni.
Hitaan aamun jälkeen oli helpompaa suunnata vieraaseen maailmaan. Ilmassa oli sateen tuntua ja maasta nousi kostea ja multainen tuoksu. Erotin myös hieman makean ja miellyttävän tuoksun, jonka lähdettä en silloin vielä tunnistanut. Kävellessäni tulin pian Buddhalaisen Shibamata Taishakuten Daikyo-ji temppelin luokse. Tämä temppeli sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi. Tunnelma temppelin ympärillä oli hento ja harras. Kaunis ympäristö, mielenkiintoisin yksityiskohdin herätti aistini keskittymään täysillä kyseiseen hetkeen. Suitsukkeiden mieto tuoksu, maa jalkojeni alla, luonnolliset värisävyt, iso lohikäärmeen muotoinen mänty ja hiljainen amulettien kilinä kiinnittivät huomioni.
Otin kenkäni pois jalastani ja astuin sisään temppeliin. Nousin portaat ylös hämärään saliin. Ihmiset kävivät kumartamassa temppelin sisäosaa kohti. Katselin ympärilleni ja näin miehen myymässä erivärisiä kirkkaita amuletteja. Mielessäni kävi, että kenties tarvitsen onnea matkaani ja kysyin hataralla japanin kielen taidoillani, mikä näistä amuleteista toisi minulle onnea? Mies osoitti minulle yhtä punaista amulettia kulkusella. Ostin amuletin, hymyilin miehelle ja tunsin oloni onnelliseksi. Kenties amuletti toimi? Ainakin se on tuonut minulle iloa ja rauhan tuntemuksia. Solmin amuletin reppuuni, kuten useat paikalliset tekevät. Sen tasainen kilinä liikkuessani muistuttaa minua olemassaolostaan ja merkityksestään.
Eräs toinen toinen asia, joka tuo turvan ja tuttuuden tunnetta uuteen ympäristöön ja arkeen ovat rutiinit. Minulle näitä rutiineja ovat olleet esimerkiksi aamukahvi, sen haistaminen ja maistaminen. Maassa, jossa juodaan suurimmaksi osaksi teetä, (josta itsekin kyllä pidän kovasti) on hyvän kahvin löytäminen ollut haastavaa. Tokio on kyllä hyvä kahviloita pullollaan, mutta erityisesti kotikaupungissani, Matsudossa, hyvän kahvin löytäminen tuotti aluksi päänvaivaa. Nyt olen tyytynyt elämään kuin paikalliset asuintoverini ja aloittamaan aamuni pikakahvilla. Kaikkeen näyttävästi tottuu... Ehkä Japanissa ollessani olisi hyvä aika aloittaa kahvittoman arjen haaste?
Minulle erittäin tärkeitä rutiineja ovat aamuiset jooga- ja hiljentymishetket. Oikeastaan vasta sitten, kun sain hankittua itselleni joogamaton, tunsin oloni kunnolla kotoisaksi. Joogatessani ja meditoidessani tunnen olevani kotona, missä ikinä fyysisesti olisinkaan.
Rutiinit ovat tietenkin jokaiselle erilaisia. Ne saattavat olla isoja tai pieniä. Kuitenkin jos rutiinien suorittamatta jättäminen aiheuttaa sinussa ahdistusta tai et pysty aloittamaan päivääsi tai arkeasi ilman niitä, kannattaa miettiä, onko kyseessä enää rutiini, joka rytmittää arkeasi vai onko siitä kenties tullut pakkomielle tai riippuvuus?
Kaiken kaikkiaan koen, että uuteen ympäristöön kotiutuminen vaatii sekä ympäristöltä että ihmiseltä vastaaottavaisuutta ja joustavuutta. Kotiutumiseen tarvitaan sekä oman tilan löytämistä että sosiaalisten suhteiden muodostamista. Joskus voidaan tarvita myös hieman mielikuvitusta.
Tuttujen rutiinien ja miellyttävien aistikokemusten tuominen arkeen auttavat. Esimerkiksi omassa huoneessani oli muuttaessani kummallinen ja vieras tuoksu, joka sai minut tuntemaan oloni epämukavaksi. Niinpä kävin ostamassa aromaterapeuttiset huonetuoksut, joiden ansiosta tunnen oloni nyt paljon kotoisammaksi uudessa asunnossani.
Lisäksi vieraan ympäristön utelias tutkiminen edistää kotiutumisen tunnetta. Lähde kävelylle ilman päämäärää, eksy hieman ja löydä uusia paikkoja. Ota ympäristösi haltuusi kaikilla aisteillasi ja ole rohkeasti avoin niille kokemuksille, joita se tarjoaa!